Revolution of the Kingdom
Virallinen nimi: Revolution of the Kingdom
Kutsumanimi: Scott Rotu: connemaranponi Syntymäaika, ikä: 23.5.2020, 5-vuotias |
Sukupuoli: ori
Säkäkorkeus: 145cm Koulutustaso: HeB, re 120cm, helppo Painote: estepainotteinen |
Väri: ruunivoikko (Ee/Aa/nCr)
VH-tunnus: VH20-035-0057 Kasvattaja: evm, Irlanti Omistaja: VRL-13542, Golden Leaves |
3 Star Prospect - palkittu kesäkuussa 2020.
Sukutaulu
|
Jälkeläiset
s. 04.08.2020, conn-o. Golden Redemption, VH-tunnus, e. Silverlake Lady Blaze
Luonnekuvaus
Scott on haastavampi tapaus, eikä Goldenin omistaja Ashley sitä aivan jokaiselle annakaan. Scott on erityisen orimainen, ja kiinnostunut tammoista koko ajan. Se on myös aktiivinen, niin maastakäsin kuin ratsainkin, mutta osaa se paikoillaankin seistä. Ei se mikään äärettömän vaikea tapaus kuitenkaan ole, vaikka ehkä alkusanoista saikin sen vaikutelman.
Hoidettaessa käytävällä Scott pysyy paikoillaan, kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Karsinassa se vain pyörii ja hyörii, vaikka sen kiinnikin laittaisi, ja siksi melkein aina hoidetaankin käytävällä, kun se on niin paljon helpompaa. Sillä on ärsyttävä tapa renkuttaa päätään ylös alas ja kolistella käytävän ketjuja, joka saa välillä miettimään jotakin uutta ratkaisua ketjuille. Orien ilmaantuessa lähipiiriin Scott alkaa luimia ja joskus näykkiä ilmaa, mutta se on vielä ihan okei. Tammojen lähestyessä Scotista tuleekin sitten se steppaileva tapaus.
Ratsain Scott on herkkä ja ehdottoman kuuliainen. Ratsastaessa sileällä sillä on ikävä tapa letkauttaa kieli väärälle puolelle kuolainta, mutta poni ei silti kadota tuntumaa, ja toimii samalla tavalla, kuin kuolaimen ollessa oikein, joten se ei paljoa meidän menoa ole haitannut. Esteillä poni on loistava! Se ylittää mitä vain, maastoesteistä ihmeellisiin johteisiin. Scotilla on myös upea laukka, joka edesauttaa sitä esteradoilla. Ori onkin niitä Goldenin harvinaisuuksia - enemmän estepainotteinen, kuin koulu. Scott kuitenkin vaatii taitavan ratsastajan, sillä se osaa pukittaa ja ryöstää, ja se on tarkka saamistaan avuista.
Muiden orien kanssa Scott ei tule toimeen. Ori haluaisi kaikki tammat itselleen, eikä siedä toista miestä hänen naisiaan viemässä. Ratsainkaan ei kannata mennä turhan lähelle, ei tammalla eikä orilla, mutta etenkin maastakäsin on pidettävä silmät auki, ja uskallettava komentaa, jos Scott aloittaa ilkeilyn.
Hoidettaessa käytävällä Scott pysyy paikoillaan, kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Karsinassa se vain pyörii ja hyörii, vaikka sen kiinnikin laittaisi, ja siksi melkein aina hoidetaankin käytävällä, kun se on niin paljon helpompaa. Sillä on ärsyttävä tapa renkuttaa päätään ylös alas ja kolistella käytävän ketjuja, joka saa välillä miettimään jotakin uutta ratkaisua ketjuille. Orien ilmaantuessa lähipiiriin Scott alkaa luimia ja joskus näykkiä ilmaa, mutta se on vielä ihan okei. Tammojen lähestyessä Scotista tuleekin sitten se steppaileva tapaus.
Ratsain Scott on herkkä ja ehdottoman kuuliainen. Ratsastaessa sileällä sillä on ikävä tapa letkauttaa kieli väärälle puolelle kuolainta, mutta poni ei silti kadota tuntumaa, ja toimii samalla tavalla, kuin kuolaimen ollessa oikein, joten se ei paljoa meidän menoa ole haitannut. Esteillä poni on loistava! Se ylittää mitä vain, maastoesteistä ihmeellisiin johteisiin. Scotilla on myös upea laukka, joka edesauttaa sitä esteradoilla. Ori onkin niitä Goldenin harvinaisuuksia - enemmän estepainotteinen, kuin koulu. Scott kuitenkin vaatii taitavan ratsastajan, sillä se osaa pukittaa ja ryöstää, ja se on tarkka saamistaan avuista.
Muiden orien kanssa Scott ei tule toimeen. Ori haluaisi kaikki tammat itselleen, eikä siedä toista miestä hänen naisiaan viemässä. Ratsainkaan ei kannata mennä turhan lähelle, ei tammalla eikä orilla, mutta etenkin maastakäsin on pidettävä silmät auki, ja uskallettava komentaa, jos Scott aloittaa ilkeilyn.
Kilpailusijoitukset
Päiväkirjamerkinnät & valmennukset
26.07.2020, kirjoittanut Ashley Cox (omistaja, VRL-13542), Power Jumpista kotiin
Fiilikset kotia kohti ajaessamme olivat ristiriitaiset. Scottin kanssa oli sujunut upeasti. Upea ainokainen esteponini oli suoriutunut molemmista radoista mallikkaasti, lauantaina nollarata, ja uusinnasta neljä virhepistettä. Pienistä vaikeuksista huolimatta rata sujui upeasti, loppuun saakka, ja vielä vähäisellä treenillä! Olin keskittynyt niin paljon tallillani ratsastavien ratsukkojen valmentamiseen, ja Viken kanssa treenaamiseen, että Scottin kanssa se oli jäänyt vähemmälle, jonka takia olinkin niin yllättynyt hyvästä sijoituksesta. Tai no, eihän se varsinainen sijoitus ollut, mutta hyvä suoritus kuitenkin. Viken kanssa taas ei ollut mennyt yhtään niin kuin kuvittelin, joka hieman yllätti minut, sillä Viken kanssa treenit olivat menneet niin loistokkaasti.
Power Jumpin arvoluokka oli mennyt vielä paremmin. Sijoituksemme oli 9/58, ja nollaradalla! Arvoluokassa Scott oli niin paljon paremmin kuulolla, ja oli aivan täydellinen! Nopeutemme ei valitettavasti riittänyt varsinaisille sijoille, mutta olin Scottista silti niin ylpeä. Ori oli todella yllättänyt minut - tai no, ei aivan varsinaisesti, kyllähän minä jo tiesin Scottin olevan huippu. Mutta että ihan ammattiesteratsastajien keskellä, ja vielä ponilla! Scott, ja tietysti kaikki mukana olleet hevosemme olivat niin ansainneet vapaapäivänsä.
25.07.2020, kirjoittanut Ashley Cox (omistaja, VRL-13542), Power Jump (sijoitus 8/31)
- Seuraavana radalle ratsastaa englantilainen ratsukko Ashley Cox hevosellaan Revolution of the Kingdom. Nuorta connemaranponia on nähty ympäri maailman estekilpailuissa, ja on suorittanut 120cm ratoja kiitettävin tuloksin. Mitäköhän tänään nähdään? kuului tuomaritornista.
Niinpä, mitäköhän tänään nähdään, teki mieli kysyä Scottilta. Poni oli ollut yllättävän rauhaton koko reissumme ajan. Suurena ongelmana oli ollut myös se, että poni oli joutunut karsinaan, jonka viereisessä karsinassa majaili toinen orimme Vikke, ja Scott ei erityisemmin pitänyt muista oreista. Verryttelyssä hypyistä oli tullut aivan järkyttäviä; pidätteet eivät menneet läpi, vaan poni oli lähinnä jyrännyt esteille. Ei ollenkaan Scottin tapaista. No, nyt kuitenkin pitäisi suorittaa. Katsahdin katsomoon, ja yritin bongata perhettäni - siellä he olivat. Ei ollut vaikeaa erottaa nuorinta tyttöäni massasta, joka heilui ja huitoi kannustuksia vaaleanpunaiset vaatteet yllään. Kuulin lähtömerkin. Olin jäänyt nurkkaan pienelle ympyrälle kokoamaan laukkaa, joka oli onnistunut ihan kiitettävästi. Vedin syvään henkeä, tervehdin, ja lähdin ohjaamaan Scottia ensimmäiselle esteelle. Tummahkoa okseria Scott lähestyi kovaa. Sillä selkeästi taas pimahti päässä, kun se tajusi, että nyt taas hypätään. Poni lähestyi okseria järkyttävällä nelistyksellä. Pidäte, pidäte, pidäte, hyppy. Eikä mikään niistä mennyt läpi. Onneksi se järkyttävän iso este pysyi sentään ylhäällä, pienen kolahduksen kuulin takanani. Nyt Scott, ei ole aikaa tuollaiselle! Ohjasin sitä oikealle, ja poni tuntui hieman kuuliaammalta. Suoristaessani pystylle, poni lähti taas kovaa. Ärsyttävä. Pidäte, pidäte, hyppy ja heti kääntämään oikealle. Ori heräsi ja keräsi hieman esteen jälkeen, kun yhtäkkiä käännyttiinkin tiukasti oikealle. Suoristaessani sarjalle tuntui, kuin olisin taas tykinkuulan päällä. Nyt riitti! Pamautin ponia reippaasti lavalle lyhyellä pinkillä esteraipallani, jonka olin äkkiä lainannut tyttäreltäni. Herkkä ja yleensä niin kuuliainen poni otti siitä hieman nokkiinsa, ja hidasti, teki ihmeellisen loikan ja suuren pukin. Ja eikun vaan satulaan. Sarjaan enää kolme laukka-askelta. Nyt tarvitaan sitä ruutia! Nostin ponia edestä ja annoin napakan pohkeen sarjan ensimmäiselle esteelle. Nyt poni tuntui hyvältä! Hypystä tuli ensimmäinen hyvä! Sarjan toinen hyppy sujui yhtä hyvin. Huh, mikä tunne! Nyt se poni toimii! Aivan, hereille! Neljänteen esteeseen ei ole paljoa matkaa. Ponin pää ylös, pidäte, pidäte, pidäte ja hyppy. Jes, nyt menee hyvin! Viidenteen esteeseen tulee tiukka vasen. Hyvällä ulkotuella saimme loistavan lähestymisen vitoselle, ja onneksi, sillä se oli muurieste. Muutama laukka, ja lähestyimme vesiestettä. Onneksi Scott ei välitä märästä, joten se jo aivan itse otti järkyttävän loikan, ja ylitimme vesiesteen loistavasti. Seiskalle oli pitkä suora. Paljon pidätteitä, ettei se pääse pitkäksi. Muutaman askeleen Scott ehti pidentää, mutta lähensin raippaa kohti lapaa, ja poni oli taas yllättävän hyvin kuulolla. Viimeisestä askeleesta valitettavasti tuli hieman lyhyehkö, joten seiska kolahti. En ehtinyt katsoa, tippuiko se, mutta kolahti ainakin. Värikkäälle okserille oli myös pitkähtkö suora, mutta katsellessaan värikirjoa, ei poniini enää uskaltanut mennä kovaa. Este ylittyi todella korkealta. Minua nauratti Scottin nössöys. No - paljon ei aikaa naurulle ollut, sillä heti vasemman kurvin jälkeen lähestyimme viimeistä estettä, kolmoissarjaa. Kurvi oli hyvä, sillä Scott ei päässyt vahingossakaan venähtämään. Ehdin vielä suoristaakin. Hop, hop ja hop! Siinä se nyt oli. Vuoden 2020 Power Jump takanapäin. Maaliviivan ylitettyämme rentouduin. Ja Scott huomasi sen, ja pysähtyi kuin seinään laukasta. Minä lötkömato (ja kouluratsastaja) lensin hieman eteen, mutta kapusin takaisin satulaan. Laadukas lopetus. Tosi kiva. Yleisö hurrasi, ja näin rakkaan perheeni huutamassa yleisössä. Rakkaan ponini puuskuttamassa allani. Ehkä se sittenkin oli ihan kivaa.
Fiilikset kotia kohti ajaessamme olivat ristiriitaiset. Scottin kanssa oli sujunut upeasti. Upea ainokainen esteponini oli suoriutunut molemmista radoista mallikkaasti, lauantaina nollarata, ja uusinnasta neljä virhepistettä. Pienistä vaikeuksista huolimatta rata sujui upeasti, loppuun saakka, ja vielä vähäisellä treenillä! Olin keskittynyt niin paljon tallillani ratsastavien ratsukkojen valmentamiseen, ja Viken kanssa treenaamiseen, että Scottin kanssa se oli jäänyt vähemmälle, jonka takia olinkin niin yllättynyt hyvästä sijoituksesta. Tai no, eihän se varsinainen sijoitus ollut, mutta hyvä suoritus kuitenkin. Viken kanssa taas ei ollut mennyt yhtään niin kuin kuvittelin, joka hieman yllätti minut, sillä Viken kanssa treenit olivat menneet niin loistokkaasti.
Power Jumpin arvoluokka oli mennyt vielä paremmin. Sijoituksemme oli 9/58, ja nollaradalla! Arvoluokassa Scott oli niin paljon paremmin kuulolla, ja oli aivan täydellinen! Nopeutemme ei valitettavasti riittänyt varsinaisille sijoille, mutta olin Scottista silti niin ylpeä. Ori oli todella yllättänyt minut - tai no, ei aivan varsinaisesti, kyllähän minä jo tiesin Scottin olevan huippu. Mutta että ihan ammattiesteratsastajien keskellä, ja vielä ponilla! Scott, ja tietysti kaikki mukana olleet hevosemme olivat niin ansainneet vapaapäivänsä.
25.07.2020, kirjoittanut Ashley Cox (omistaja, VRL-13542), Power Jump (sijoitus 8/31)
- Seuraavana radalle ratsastaa englantilainen ratsukko Ashley Cox hevosellaan Revolution of the Kingdom. Nuorta connemaranponia on nähty ympäri maailman estekilpailuissa, ja on suorittanut 120cm ratoja kiitettävin tuloksin. Mitäköhän tänään nähdään? kuului tuomaritornista.
Niinpä, mitäköhän tänään nähdään, teki mieli kysyä Scottilta. Poni oli ollut yllättävän rauhaton koko reissumme ajan. Suurena ongelmana oli ollut myös se, että poni oli joutunut karsinaan, jonka viereisessä karsinassa majaili toinen orimme Vikke, ja Scott ei erityisemmin pitänyt muista oreista. Verryttelyssä hypyistä oli tullut aivan järkyttäviä; pidätteet eivät menneet läpi, vaan poni oli lähinnä jyrännyt esteille. Ei ollenkaan Scottin tapaista. No, nyt kuitenkin pitäisi suorittaa. Katsahdin katsomoon, ja yritin bongata perhettäni - siellä he olivat. Ei ollut vaikeaa erottaa nuorinta tyttöäni massasta, joka heilui ja huitoi kannustuksia vaaleanpunaiset vaatteet yllään. Kuulin lähtömerkin. Olin jäänyt nurkkaan pienelle ympyrälle kokoamaan laukkaa, joka oli onnistunut ihan kiitettävästi. Vedin syvään henkeä, tervehdin, ja lähdin ohjaamaan Scottia ensimmäiselle esteelle. Tummahkoa okseria Scott lähestyi kovaa. Sillä selkeästi taas pimahti päässä, kun se tajusi, että nyt taas hypätään. Poni lähestyi okseria järkyttävällä nelistyksellä. Pidäte, pidäte, pidäte, hyppy. Eikä mikään niistä mennyt läpi. Onneksi se järkyttävän iso este pysyi sentään ylhäällä, pienen kolahduksen kuulin takanani. Nyt Scott, ei ole aikaa tuollaiselle! Ohjasin sitä oikealle, ja poni tuntui hieman kuuliaammalta. Suoristaessani pystylle, poni lähti taas kovaa. Ärsyttävä. Pidäte, pidäte, hyppy ja heti kääntämään oikealle. Ori heräsi ja keräsi hieman esteen jälkeen, kun yhtäkkiä käännyttiinkin tiukasti oikealle. Suoristaessani sarjalle tuntui, kuin olisin taas tykinkuulan päällä. Nyt riitti! Pamautin ponia reippaasti lavalle lyhyellä pinkillä esteraipallani, jonka olin äkkiä lainannut tyttäreltäni. Herkkä ja yleensä niin kuuliainen poni otti siitä hieman nokkiinsa, ja hidasti, teki ihmeellisen loikan ja suuren pukin. Ja eikun vaan satulaan. Sarjaan enää kolme laukka-askelta. Nyt tarvitaan sitä ruutia! Nostin ponia edestä ja annoin napakan pohkeen sarjan ensimmäiselle esteelle. Nyt poni tuntui hyvältä! Hypystä tuli ensimmäinen hyvä! Sarjan toinen hyppy sujui yhtä hyvin. Huh, mikä tunne! Nyt se poni toimii! Aivan, hereille! Neljänteen esteeseen ei ole paljoa matkaa. Ponin pää ylös, pidäte, pidäte, pidäte ja hyppy. Jes, nyt menee hyvin! Viidenteen esteeseen tulee tiukka vasen. Hyvällä ulkotuella saimme loistavan lähestymisen vitoselle, ja onneksi, sillä se oli muurieste. Muutama laukka, ja lähestyimme vesiestettä. Onneksi Scott ei välitä märästä, joten se jo aivan itse otti järkyttävän loikan, ja ylitimme vesiesteen loistavasti. Seiskalle oli pitkä suora. Paljon pidätteitä, ettei se pääse pitkäksi. Muutaman askeleen Scott ehti pidentää, mutta lähensin raippaa kohti lapaa, ja poni oli taas yllättävän hyvin kuulolla. Viimeisestä askeleesta valitettavasti tuli hieman lyhyehkö, joten seiska kolahti. En ehtinyt katsoa, tippuiko se, mutta kolahti ainakin. Värikkäälle okserille oli myös pitkähtkö suora, mutta katsellessaan värikirjoa, ei poniini enää uskaltanut mennä kovaa. Este ylittyi todella korkealta. Minua nauratti Scottin nössöys. No - paljon ei aikaa naurulle ollut, sillä heti vasemman kurvin jälkeen lähestyimme viimeistä estettä, kolmoissarjaa. Kurvi oli hyvä, sillä Scott ei päässyt vahingossakaan venähtämään. Ehdin vielä suoristaakin. Hop, hop ja hop! Siinä se nyt oli. Vuoden 2020 Power Jump takanapäin. Maaliviivan ylitettyämme rentouduin. Ja Scott huomasi sen, ja pysähtyi kuin seinään laukasta. Minä lötkömato (ja kouluratsastaja) lensin hieman eteen, mutta kapusin takaisin satulaan. Laadukas lopetus. Tosi kiva. Yleisö hurrasi, ja näin rakkaan perheeni huutamassa yleisössä. Rakkaan ponini puuskuttamassa allani. Ehkä se sittenkin oli ihan kivaa.