Reverse
Virallinen nimi: Reverse
Kutsumanimi: Rilla Rotu: connemaranponi Syntymäaika, ikä: 20.5.2020, 11-vuotias |
Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 139cm Koulutustaso: HeA, re 100cm, helppo Painote: koulupainotteinen |
Väri: ruunikonpäistärikkö (Ee/Aa/Rr)
VH-tunnus: VH20-035-0059 Kasvattaja: evm, Irlanti Omistaja: VRL-13542, Golden Leaves |
KTK-III
4 Star Prospect - palkittu kesäkuussa 2020.
4 Star Prospect - palkittu kesäkuussa 2020.
Sukutaulu
i. Rainy day conn, rnpäist, 139cm |
ii. Eagle conn, m, 140cm |
iii. Eclipse conn, m, 141cm |
iie. Half-Moon conn, rnkm, 138cm | ||
ie. Hallucination conn, rtpäist, 138cm |
iei. Emma’s Nightshadow conn, rtpäist, 139cm | |
iee. Nocturne conn, rt, 136cm | ||
e. The Last Laugh conn, rn, 140cm |
ei. Minisurprise conn, trn, 140cm |
eii. Limbo 27CB conn, trn, 139cm |
eie. Catwalker conn, rn, 140cm | ||
ee. Catarine conn, rt, 143cm |
eei. Line of Fire conn, m, 144cm | |
eee. Lisa conn, trn, 142cm |
Jälkeläiset
s. 19.07.2020, conn-o. Golden Playmaker, VH20-035-0094, e. Playboy
s. 21.06.2020, conn-o. Golden Victory, VH20-035-0065, i. Deepvillage's Valley Vand
s. 21.06.2020, conn-o. Golden Victory, VH20-035-0065, i. Deepvillage's Valley Vand
Luonnekuvaus
Rilla, meidän pikkuponi, kääntää useita katseita jo pelkän poikkeavuutensa vuoksi - saatika jos se on taas päässyt karkaamaan, ja syö kenties parkkipaikkojen reunustojen ruohotuppoja! Rillalla on paha tapa löytää kaikkien tarhojen heikot kohdat, ja siksi poni löytyykin usein leikkaamasta ruohoa jostakin aivan muualta. Rilla on kuitenkin äärettömän kiltti, ja antaa kiinni heti.
Hoidettaessa Rilla on kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta toiminnasta. Se on kuitenkin rauhallinen, eikä pyöri, tai tee mitään muutakaan häiritsevää. Rilla on myös erityisen tarkka omasta puhtaudestaan, ja se myös nauttii harjailusta ja puunauksesta, pikkuponi melkein nukahtaa paikalleen. Rillan kanssa sujuu niin kaikki tuttu ja turvallinen, kuin uudempikin ihmejuttu.
Ratsain Rilla on aavistuksen laiska, ja onkin tärkeää aktivoida se heti jo alkukäynneissä. Kun sen saa aktiiviseksi, siitä löytyy oikein nätti pienen ponin liike, ja se taitaa useammankin asian. Jos taas jää vähän laiskottelemaan selkään, ja antaa Rillan laahustaa, tulee ponista muutenkin hankala. Se saattaa ruveta possuilemaan, kuten ryntäämään lähimmälle ruohotupsulle, tai pysähtyä, kun koitat pyytää sitä raviin. Tällöin sinun on oltava päättäväinen, ja vain ratsastaa. Esteiltä ponista löytyikin yllättävän paljon ponnua, ja niissä Rilla on melkein jopa automaatti. Vauhtiakin löytyy jo omasta takaa.
Tarhassa Rilla pomottelee, ja on lauman pomo. Joskus se saattaa myös kohdella muita ilkeästi häätämällä ne pois juuri sen ruohotupsun luota, missä ne olivat, sillä ''Rilla halusi juuri sinne.'' Noin ylipäänsä muiden hevosten kanssa Rilla osaa kyllä käyttätyä, vaikkakin orien edessä täytyy hieman härnätä.
Hoidettaessa Rilla on kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta toiminnasta. Se on kuitenkin rauhallinen, eikä pyöri, tai tee mitään muutakaan häiritsevää. Rilla on myös erityisen tarkka omasta puhtaudestaan, ja se myös nauttii harjailusta ja puunauksesta, pikkuponi melkein nukahtaa paikalleen. Rillan kanssa sujuu niin kaikki tuttu ja turvallinen, kuin uudempikin ihmejuttu.
Ratsain Rilla on aavistuksen laiska, ja onkin tärkeää aktivoida se heti jo alkukäynneissä. Kun sen saa aktiiviseksi, siitä löytyy oikein nätti pienen ponin liike, ja se taitaa useammankin asian. Jos taas jää vähän laiskottelemaan selkään, ja antaa Rillan laahustaa, tulee ponista muutenkin hankala. Se saattaa ruveta possuilemaan, kuten ryntäämään lähimmälle ruohotupsulle, tai pysähtyä, kun koitat pyytää sitä raviin. Tällöin sinun on oltava päättäväinen, ja vain ratsastaa. Esteiltä ponista löytyikin yllättävän paljon ponnua, ja niissä Rilla on melkein jopa automaatti. Vauhtiakin löytyy jo omasta takaa.
Tarhassa Rilla pomottelee, ja on lauman pomo. Joskus se saattaa myös kohdella muita ilkeästi häätämällä ne pois juuri sen ruohotupsun luota, missä ne olivat, sillä ''Rilla halusi juuri sinne.'' Noin ylipäänsä muiden hevosten kanssa Rilla osaa kyllä käyttätyä, vaikkakin orien edessä täytyy hieman härnätä.
Kilpailusijoitukset
Päiväkirjamerkinnät & valmennukset
04.07.2020, kirjoittanut Erica Lehtimäki (VRL-13542), Storywoods Dressage Cup
Autettuani pikkusiskoani Jennyä Calvinin kanssa, katselin hetken heidän verryttelyään.
- Siirtymiä! äitini huusi.
Jenny ja Calvin ratsastivat ravista siirtymän käyntiin, se töksähti hieman. No, kai Jenny pian oppii ratsastamaan pienillä avuilla... Calvin on niiiiin herkkä.
Lähdin kävelemään kohti hevosautoamme, jossa myös päivän ensimmäinen ratsuni Rilla odotteli pienen heinäkasan kera. Pieni ponipallero oli jo vetänyt melkein kaikki heinänsä parempiin suihin, kun kanssasyöjät olivat vasta keskivaiheilla. Tuo poni on kyllä yksi kauraimuri... Starttaaminen hieman jännitti. Tämän viikon maanantaina olin ratsastanut ponilla viimeksi, Hiivurin Suomenhevosten koulukilpailuissa. Verrytellessämme helppo A:n rataa, Rilla oli heittänyt minut alas selästään, mitä typerimmällä tavalla. Luottoni poniin oli alhaalla. Olin koko viikon ratsastellut vain luottoponeillani Veskulla ja Rinalla, niiltä en ainakaan tippunut. Nyt olisi kuitenkin pakko hypätä Rillan selkään...
Veikeä päistärikkö poni puputti heinänloppujaan tyytyväisenä. Ei voisi uskoa, että todella minua jännitti mennä tuommoisen pikkuponin selkään. No, näin se nyt oli. Äiti oli koko edellisen illan varmistellut, enkö oikeasti halua ratsastaa Rillalla vielä ennen Storyn Dressage Cupia. En halunnut. Katsahdin varusteisiimme - juuri putsattu Black Countryn koulusatula houkutti. Se oli niin kiva istua. Suitsiksemme valitsin nivelkuolaimet, sillä en halunnut mennä kangilla nyt. Nappasin viereisen suan ja harjasin Rillan viimeistelyjä sen syödessä viimeisiä heinänkorsiaan. Ihmeen puhdas se oli. Varustin sen, ja lähdin ratsastamaan.
Vuorooni oli vielä reippaasti aikaa. Päätin lähteä pienelle maastolenkille alkukäyntejä ajatellen. Näin läheisen metsäpolun, ja lähdin sinne. Rilla käveli eteenpäin hiukan kyseenalaistaen. Saattoi se jännittää minunkin jännitystäni, eihän tuosta ponista tiedä. Samantien, kun Rillan pää läheni ruohotupsuja, annoin reippaan pohkeen ja sipaisin raipalla. Niin jännittynyt olin. Poni pelästyi, ja jatkoi käyntiä reippaassa tahdissa eteenpäin. Olipas se kiltisti. Ehkä tästä sittenkin tulee jotain...
29.06.2020, kirjoittanut Erica Lehtimäki (VRL-13542), KRJ tarinakilpailu, sija 1/4
Pikkusiskoni Jenny sääti jalustimiani. Piru vie, kun en itse ratsastanut Rillalla eilen. Nyt tähänkin menee aikaa. Kyllä, minä Erica Lehtimäki, stressasin kilpailemista. Onneksi ratsunani oli Rilla. Sitä ratsastaessa ei taatusti unohtanut itseään stressaamaan, kun oli pakko ratsastaa. Tunsin sen jo melkein läpikotaisin, olinhan ratsastanut sitä kuitenkin jo siitä asti, kun äiti osti sen, eli kun olin 11-vuotias. Siitähän on jo 3 vuotta!
- No niin, mene jo, pikkusiskoni Jenny hoputti. Napautin kannuksillani Rillan kylkiä. Poni mietti hetken, ja lähti käyntiin. Verryttelyalueella oli tarkka valvonta siitä, kuka sai olla jo verryttelemässä, ja kuka ei.
- Numero? verryttelyvalvoja kysyi.
- 68, vastasin.
- Mene vain, vuorosi on seitsemän ratsukon kuluttua.
Onneksi Jenny oli jo kävelyttänyt Rillaa puolestani, joten pääsin suoraan hommiin. Ajattelin kuitenkin, että olisi viisaampaa ensin kävellä kenttä ympäri, jotta Rilla näkee, ettei täällä ole mörköjä. Pyysin Rillan taas eteenpäin, mutta yhtäkkiä se jännittyi. Mitä? Rilla jännittyi? Elämäni pysähtyi hetkeksi. Mitä nyt tapahtuu? Rilla on jääräpäinen possu, ei se ole ikinä jännittänyt mitään! Annoin varovaisen pohkeen uudelleen.
- Käske se jo eteenpäin! takanani huusi Jenny. - Näytät aivan höpsöltä seistessäsi siinä kentän portilla tuon nanoponin kanssa! Rillan pää oli korkeuksissa. Nyt päätin, nyt on mentävä. Annoin päättäväiset pohkeet ponille, ja se lähti kävelemään jännittynyttä, hieman sivuttaista käyntiä eteenpäin.
- Nojaa taakse ja rentoudu, anna sille hieman tilaa, äitini huusi.
En vain uskaltanut. Minua pelotti suunnattomasti.
- Äiti, voitko taluttaa? huusin kentän laidalle. Nyt vähän nolotti.
- En, ratsasta nyt vaan, äiti huusi takaisin.
Yritin rentoutua, ja ehkä hieman onnistuinkin siinä. Oi miksi, miksi juuri minun rakkaan pikku possuni piti juuri nyt pelätä? Tuntui, kuin Rilla olisi ravannut todella koottua ravia paikallaan. Yhtäkkiä tunsin notkahduksen niskassani. Rilla lähti täyttä päätä laukkaamaan kentällä! Poni puikkelehti kaikkien hevosten välistä, ja jotenkin pysyin kyydissä! Sitten se stoppasi, lensin kaulalle. Kuulin kovan rouskutuksen korvani juurella. Kyllä, rakas possuni oli back in the business.
- Hahaha, arvaa mitä se pelkäsi? No tuota kentän laidalla olevaa punaista kukkaa! Ei ole tainnut Rilla unelmoida kuin vain voikukista! Jenny nauroi.
Autettuani pikkusiskoani Jennyä Calvinin kanssa, katselin hetken heidän verryttelyään.
- Siirtymiä! äitini huusi.
Jenny ja Calvin ratsastivat ravista siirtymän käyntiin, se töksähti hieman. No, kai Jenny pian oppii ratsastamaan pienillä avuilla... Calvin on niiiiin herkkä.
Lähdin kävelemään kohti hevosautoamme, jossa myös päivän ensimmäinen ratsuni Rilla odotteli pienen heinäkasan kera. Pieni ponipallero oli jo vetänyt melkein kaikki heinänsä parempiin suihin, kun kanssasyöjät olivat vasta keskivaiheilla. Tuo poni on kyllä yksi kauraimuri... Starttaaminen hieman jännitti. Tämän viikon maanantaina olin ratsastanut ponilla viimeksi, Hiivurin Suomenhevosten koulukilpailuissa. Verrytellessämme helppo A:n rataa, Rilla oli heittänyt minut alas selästään, mitä typerimmällä tavalla. Luottoni poniin oli alhaalla. Olin koko viikon ratsastellut vain luottoponeillani Veskulla ja Rinalla, niiltä en ainakaan tippunut. Nyt olisi kuitenkin pakko hypätä Rillan selkään...
Veikeä päistärikkö poni puputti heinänloppujaan tyytyväisenä. Ei voisi uskoa, että todella minua jännitti mennä tuommoisen pikkuponin selkään. No, näin se nyt oli. Äiti oli koko edellisen illan varmistellut, enkö oikeasti halua ratsastaa Rillalla vielä ennen Storyn Dressage Cupia. En halunnut. Katsahdin varusteisiimme - juuri putsattu Black Countryn koulusatula houkutti. Se oli niin kiva istua. Suitsiksemme valitsin nivelkuolaimet, sillä en halunnut mennä kangilla nyt. Nappasin viereisen suan ja harjasin Rillan viimeistelyjä sen syödessä viimeisiä heinänkorsiaan. Ihmeen puhdas se oli. Varustin sen, ja lähdin ratsastamaan.
Vuorooni oli vielä reippaasti aikaa. Päätin lähteä pienelle maastolenkille alkukäyntejä ajatellen. Näin läheisen metsäpolun, ja lähdin sinne. Rilla käveli eteenpäin hiukan kyseenalaistaen. Saattoi se jännittää minunkin jännitystäni, eihän tuosta ponista tiedä. Samantien, kun Rillan pää läheni ruohotupsuja, annoin reippaan pohkeen ja sipaisin raipalla. Niin jännittynyt olin. Poni pelästyi, ja jatkoi käyntiä reippaassa tahdissa eteenpäin. Olipas se kiltisti. Ehkä tästä sittenkin tulee jotain...
29.06.2020, kirjoittanut Erica Lehtimäki (VRL-13542), KRJ tarinakilpailu, sija 1/4
Pikkusiskoni Jenny sääti jalustimiani. Piru vie, kun en itse ratsastanut Rillalla eilen. Nyt tähänkin menee aikaa. Kyllä, minä Erica Lehtimäki, stressasin kilpailemista. Onneksi ratsunani oli Rilla. Sitä ratsastaessa ei taatusti unohtanut itseään stressaamaan, kun oli pakko ratsastaa. Tunsin sen jo melkein läpikotaisin, olinhan ratsastanut sitä kuitenkin jo siitä asti, kun äiti osti sen, eli kun olin 11-vuotias. Siitähän on jo 3 vuotta!
- No niin, mene jo, pikkusiskoni Jenny hoputti. Napautin kannuksillani Rillan kylkiä. Poni mietti hetken, ja lähti käyntiin. Verryttelyalueella oli tarkka valvonta siitä, kuka sai olla jo verryttelemässä, ja kuka ei.
- Numero? verryttelyvalvoja kysyi.
- 68, vastasin.
- Mene vain, vuorosi on seitsemän ratsukon kuluttua.
Onneksi Jenny oli jo kävelyttänyt Rillaa puolestani, joten pääsin suoraan hommiin. Ajattelin kuitenkin, että olisi viisaampaa ensin kävellä kenttä ympäri, jotta Rilla näkee, ettei täällä ole mörköjä. Pyysin Rillan taas eteenpäin, mutta yhtäkkiä se jännittyi. Mitä? Rilla jännittyi? Elämäni pysähtyi hetkeksi. Mitä nyt tapahtuu? Rilla on jääräpäinen possu, ei se ole ikinä jännittänyt mitään! Annoin varovaisen pohkeen uudelleen.
- Käske se jo eteenpäin! takanani huusi Jenny. - Näytät aivan höpsöltä seistessäsi siinä kentän portilla tuon nanoponin kanssa! Rillan pää oli korkeuksissa. Nyt päätin, nyt on mentävä. Annoin päättäväiset pohkeet ponille, ja se lähti kävelemään jännittynyttä, hieman sivuttaista käyntiä eteenpäin.
- Nojaa taakse ja rentoudu, anna sille hieman tilaa, äitini huusi.
En vain uskaltanut. Minua pelotti suunnattomasti.
- Äiti, voitko taluttaa? huusin kentän laidalle. Nyt vähän nolotti.
- En, ratsasta nyt vaan, äiti huusi takaisin.
Yritin rentoutua, ja ehkä hieman onnistuinkin siinä. Oi miksi, miksi juuri minun rakkaan pikku possuni piti juuri nyt pelätä? Tuntui, kuin Rilla olisi ravannut todella koottua ravia paikallaan. Yhtäkkiä tunsin notkahduksen niskassani. Rilla lähti täyttä päätä laukkaamaan kentällä! Poni puikkelehti kaikkien hevosten välistä, ja jotenkin pysyin kyydissä! Sitten se stoppasi, lensin kaulalle. Kuulin kovan rouskutuksen korvani juurella. Kyllä, rakas possuni oli back in the business.
- Hahaha, arvaa mitä se pelkäsi? No tuota kentän laidalla olevaa punaista kukkaa! Ei ole tainnut Rilla unelmoida kuin vain voikukista! Jenny nauroi.