Losing my uniqueness
Virallinen nimi: Losing my uniqueness
Kutsumanimi: Lissu Rotu: connemaranponi Syntymäaika, ikä: 20.4.2015, 11-vuotias |
Sukupuoli: tamma
Säkäkorkeus: 138cm Koulutustaso: HeA, re 80cm, harraste Painote: koulupainotteinen |
Väri: mustankimo (Ee/aa/Gg)
VH-tunnus: VH20-035-0052 Kasvattaja: evm, Irlanti Omistaja: VRL-13542, Golden Leaves |
3 Star Prospect - palkittu kesäkuussa 2020
Sukutaulu
i. Losing Umbrellas conn, 139cm, rnkm |
ii. Brasillo conn, 140cm, rnvkkkm |
iii. Looking troubles conn, 140cm, rnvkk |
iie. Brillietta conn, 138cm, rnkm | ||
ie. Lottie's Lena conn, 137cm, rn |
iei. Lottie's Not my type conn, 139cm, m | |
iee. Lemonelle conn, 138cm, rn | ||
e. Uniquelle Amelys conn, 139cm, rnkm |
ei. Ashwille Lord conn, 140cm, rn |
eii. William conn, 137cm, rn |
eie. Lorette sard, 138cm, rnkm | ||
ee. Uniquelle Miriella conn, 140cm, rnkm |
eei. Mikonos conn, 139cm, mkm | |
eee. Rosewash conn, 139cm, rnvkk |
Jälkeläiset
s. 00.00.0000, rotu-sp. nimi, VH-tunnus, isä
Luonnekuvaus
Lissu on aktiivinen, mutta kiltti tamma. Se on kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Lissulla on myös nopeat liikkeet, ja joskus sen pään liikkeistä tuleekin enemmän mieleen jokin lintu, kuin hevonen. Lissu saattaa myös olla hieman epäileväinen joitakin asioita kohtaan, joten Lissu tarvitsee rauhallisen ja pelottoman käsittelijän.
Hoidettaessa Lissu seurailee, mitä ihminen tekee. Joskus sitä saattaa jopa kiinnostaa just sinun tekemiset paljon enemmän, kuin karsinaan laitettu heinä. Tamma myös lähtee helposti kaikenlaisiin turpaleikkeihin mukaan, ja saattaa joskus jopa hieman innostua niistä ja näykkäistä, joten ole varovainen sormiesi kanssa! Lissu on jonkin verran varauksellinen, ja ehkä hieman arka, joten uusia toimenpiteitä tehtäessä täytyy toimia hevosen vauhdilla ja rauhassa, jottei takakavio lennä. Tamma vaikuttaa erityisen pelokkaalta, kun jokin asia jännittää, mutta yleensä sellaisesta päästään rauhallisella puheella ja kupillisella kauraa.
Ratsain Lissu on ennemmin reipas, kuin laiska. Joskus askellajeja saa ratsastaa kauankin, ennen kuin löytää sopivan tahdin ja tempon, sillä Lissu on aika kiireinen, varsinkin alkuun. Joskus Lissu myös haluaisi päästä hieman helpommalla, kuin ratsastaja. Yleisimmin nähty juttu on se, että ympyrällä ratsastaessa ulkolavat karkaavat, joten Lissun kanssa saa olla erityisen tarkka ulkoavuista. Esteille ponilla ei ole kummoisia lahjoja, sen hyppytyyli on hieman hupsu, ja tamma hieman jopa pelkää hyppäämistä - tai niitä esteitä. Lissu voi myös olla hieman säikky, uudet esineet, tai äänekkäät traktorit tai moottoripyörät ovat mitä ihmeellisimpiä asioita. Maastolenkillä kaverin perässä Lissu kuitenkin tulee minkä vain ohi, sillä se ei tahdo jäädä yksin.
Muiden hevosten kanssa Lissu on kiinnostunut, mutta kohtelias. Se ensimmäisenä haluaisi tutustua ja leikkiä, mutta jos se ei ole toiselle okei, sitten Lissu jättää sen rauhaan. Kilpailupaikalla tai muuten ihmisten käsittelyssä muut hevosen eivät niinkään kiinnosta, ellei sitten käsittelijän keskittyminen hevoseen täysin herpaannu, ja Lissu ole tarpeeksi lähellä. Silloin pieni haistelu on ihan okei.
Hoidettaessa Lissu seurailee, mitä ihminen tekee. Joskus sitä saattaa jopa kiinnostaa just sinun tekemiset paljon enemmän, kuin karsinaan laitettu heinä. Tamma myös lähtee helposti kaikenlaisiin turpaleikkeihin mukaan, ja saattaa joskus jopa hieman innostua niistä ja näykkäistä, joten ole varovainen sormiesi kanssa! Lissu on jonkin verran varauksellinen, ja ehkä hieman arka, joten uusia toimenpiteitä tehtäessä täytyy toimia hevosen vauhdilla ja rauhassa, jottei takakavio lennä. Tamma vaikuttaa erityisen pelokkaalta, kun jokin asia jännittää, mutta yleensä sellaisesta päästään rauhallisella puheella ja kupillisella kauraa.
Ratsain Lissu on ennemmin reipas, kuin laiska. Joskus askellajeja saa ratsastaa kauankin, ennen kuin löytää sopivan tahdin ja tempon, sillä Lissu on aika kiireinen, varsinkin alkuun. Joskus Lissu myös haluaisi päästä hieman helpommalla, kuin ratsastaja. Yleisimmin nähty juttu on se, että ympyrällä ratsastaessa ulkolavat karkaavat, joten Lissun kanssa saa olla erityisen tarkka ulkoavuista. Esteille ponilla ei ole kummoisia lahjoja, sen hyppytyyli on hieman hupsu, ja tamma hieman jopa pelkää hyppäämistä - tai niitä esteitä. Lissu voi myös olla hieman säikky, uudet esineet, tai äänekkäät traktorit tai moottoripyörät ovat mitä ihmeellisimpiä asioita. Maastolenkillä kaverin perässä Lissu kuitenkin tulee minkä vain ohi, sillä se ei tahdo jäädä yksin.
Muiden hevosten kanssa Lissu on kiinnostunut, mutta kohtelias. Se ensimmäisenä haluaisi tutustua ja leikkiä, mutta jos se ei ole toiselle okei, sitten Lissu jättää sen rauhaan. Kilpailupaikalla tai muuten ihmisten käsittelyssä muut hevosen eivät niinkään kiinnosta, ellei sitten käsittelijän keskittyminen hevoseen täysin herpaannu, ja Lissu ole tarpeeksi lähellä. Silloin pieni haistelu on ihan okei.
Kilpailusijoitukset
Päiväkirjamerkinnät & valmennukset
07.07.2020, kirjoittanut Oresama, päiväkirjamerkintä
Kun näin Lissun viimeksi, se taisi olla vain pari kuukautta vanha, ja siitähän on jo aikaa. En muista, miksi sitä silloin kutsuttiin, mutta se oli musta pieni hassuttelija. Olin itsekin silloin vielä aika nuori ja vietin heppakesääni Irlannissa. Olikin äärimmäisen kummallista päästä puheisiin sen emännän kanssa Golden Leavesin heinäkuisissa kilpailuissa, rapsuttaa täysin tuntematonta Lissu-tammaa ja yhtäkkiä tunnistaa se kasvattajan perusteella, kun nimistä ja tuontiponeista oli puhe.
Pidin Lissusta, kun se oli varsa ja tapasin rapsutella sitä salaa, mutta en koskaan osannut kaivata sitä tai miettiä, mihin se mahtoi päätyä. Kaikkien pienten ponivauvojen tulisi tietenkin saada oma hyvä koti, ja Lissu ainakin on näyttänyt saavan. Se mutusteli tyytyväisenä kuolaintaan, hörisi ohjiaan pitelevälle teinille ja oli valkoinen ja puhdas. Sitä ei tosiaankaan tarvinnut sääliä. Ajattelin vain, että onpa maailma pieni.
Lissu starttasi tavallisessa helpon A:n tasoisessa luokassa sinä päivänä ja minä katselin sen menoa. Se tuntui ottavan työnsä vakavasti ja ravasi huolellisesti ohjelmaansa. Se sijoittui ensimmäiseksi luokassaan. Osallistujia ei ollut montaa, eikä Lissun suoritus ollut ilmiömäinen, mutta sen ratsastaja vaikutti hyvin nuorelta ja näytti olevan tyytyväinen. Pidin eniten siitä, miten hän taputti ponin pyöreää kaulaa onnistuneen suorituksen jälkeen vielä sijoitustaan tietämättä ja olin onnellinen Lissun puolesta. Ponilla olisi varmasti edessään ihana ilta. Se asui kuulemma Golden Leavesissa, joten se ei joutuisi edes matkustamaan kotiin. Se varmasti harjattaisiin hyvin - johan sen puhtaasta karvasta näki, miten tarkasti sitä hoidetaan - ja saisi levättyään iltarehujensa mukana joukon onnitteluporkkanoita. Aamulla se pääsisi takaisin omaan tuttuun hakaansa.
Kuinkahan monta lapsuuteni hevosta olenkaan tavannut kilpailumatkoillani tietämättäni ja niitä enää tunnistamattani?
Kun näin Lissun viimeksi, se taisi olla vain pari kuukautta vanha, ja siitähän on jo aikaa. En muista, miksi sitä silloin kutsuttiin, mutta se oli musta pieni hassuttelija. Olin itsekin silloin vielä aika nuori ja vietin heppakesääni Irlannissa. Olikin äärimmäisen kummallista päästä puheisiin sen emännän kanssa Golden Leavesin heinäkuisissa kilpailuissa, rapsuttaa täysin tuntematonta Lissu-tammaa ja yhtäkkiä tunnistaa se kasvattajan perusteella, kun nimistä ja tuontiponeista oli puhe.
Pidin Lissusta, kun se oli varsa ja tapasin rapsutella sitä salaa, mutta en koskaan osannut kaivata sitä tai miettiä, mihin se mahtoi päätyä. Kaikkien pienten ponivauvojen tulisi tietenkin saada oma hyvä koti, ja Lissu ainakin on näyttänyt saavan. Se mutusteli tyytyväisenä kuolaintaan, hörisi ohjiaan pitelevälle teinille ja oli valkoinen ja puhdas. Sitä ei tosiaankaan tarvinnut sääliä. Ajattelin vain, että onpa maailma pieni.
Lissu starttasi tavallisessa helpon A:n tasoisessa luokassa sinä päivänä ja minä katselin sen menoa. Se tuntui ottavan työnsä vakavasti ja ravasi huolellisesti ohjelmaansa. Se sijoittui ensimmäiseksi luokassaan. Osallistujia ei ollut montaa, eikä Lissun suoritus ollut ilmiömäinen, mutta sen ratsastaja vaikutti hyvin nuorelta ja näytti olevan tyytyväinen. Pidin eniten siitä, miten hän taputti ponin pyöreää kaulaa onnistuneen suorituksen jälkeen vielä sijoitustaan tietämättä ja olin onnellinen Lissun puolesta. Ponilla olisi varmasti edessään ihana ilta. Se asui kuulemma Golden Leavesissa, joten se ei joutuisi edes matkustamaan kotiin. Se varmasti harjattaisiin hyvin - johan sen puhtaasta karvasta näki, miten tarkasti sitä hoidetaan - ja saisi levättyään iltarehujensa mukana joukon onnitteluporkkanoita. Aamulla se pääsisi takaisin omaan tuttuun hakaansa.
Kuinkahan monta lapsuuteni hevosta olenkaan tavannut kilpailumatkoillani tietämättäni ja niitä enää tunnistamattani?