Golden Velocity
Virallinen nimi: Golden Velocity
Kutsumanimi: Vincent, Vinski Rotu: connemaranponi Syntymäaika, ikä: 09.07.2020, 0-vuotias |
Sukupuoli: ori
Säkäkorkeus: kasvaa Koulutustaso: koulutetaan Painote: koulupainotteinen |
Väri: ruunivoikonkimo (Ee/AA/Gg/nCr)
VH-tunnus: VH20-035-0075 Kasvattaja: Golden Leaves, Englanti Omistaja: VRL-13542, Golden Leaves |
3 Star Prospect - palkittu elokuussa 2020
Sukutaulu
i. Golden Victory conn, rnkm, 141cm |
ii. Deepvillage's Valley Vand conn, rnkm, 142cm KTK-III |
iii. Deepvillage's Vargo conn, km, 140cm |
iie. Deepvillage's Eponet conn, rnvkkkm, 141cm | ||
ie. Reverse conn, rnpäist, 139cm |
iei. Rainy day conn, rnpäist, 139cm | |
iee. The Last Laugh conn, rn, 140cm | ||
e. Golden Sunrise conn, rnvkk, 143cm |
ei. Chocolate Candy conn, rn, 145cm |
eii. I won’t Give In conn, prn, 146cm |
eie. Strawberry Candy conn, rnkm, 142cm | ||
ee. Thistlebrooks’ Sassenach conn, rnvkk, 144cm VIR MVA Ch, KTK-I |
eei. Thistlebrooks' Meriadoc conn, rnvkk, 145cm | |
eee. Wishingshall Mistiness conn, rnvkkkm, 144cm |
Jälkeläiset
s. 00.00.0000, rotu-sp. nimi, VH-tunnus, emä
Luonnekuvaus
Kilpailusijoitukset
Päiväkirjamerkinnät & valmennukset
17.09.2020, kirjoittanut Minni, päiväkirjamerkintä, varsa-aika
Pieni poniori makasi tarhassa pitkin pituuttaan saapuessani Golden Leavesin tallipihalle. Olin saanut tallin omistajalta hyvät ohjeet pienen hevosentaimen löytämiseksi ja hymyillen suuntasinkin talliin hakemaan tuon emän harjoja, sillä ei minulla olisi mitään järkeä herättää naperoa turhan tähden. Antaisi toisen nukkua ja kasvaa isoksi poniksi.
Palatessani harjojen haku reissulta oli käsiini tarttunut myös Vinskiksi esitellyn ponin riimu ja naru, sillä samallahan voisi opettaa pientä ponilasta pitämään riimua päässään ja tottumaan siihen että ehkä joskus satunaisesti tuollainen ”käärme” saattaisi siihen koskea ja että se ei kaikessa kauheudessaan lopulta tappaisi viattomia ponioreja.
Hoitaessani Vinskin emää myös pikkuori viimein heräsi ja viimeisteltyäni sen emän harjauksen oli aika siirtyä pikkuorin pariin. Vinski oli uteliaana tutkimassa taskujani sekä kaikkea mahdollista mihin se vain pienellä turvallaan ylsi. Rapsuttelin pikkuoria samalla kun toinen hoiti tutkimusmatkaansa ja toisen päätettyä että minussa ei ollut mitään kiinnostavaa, siirryin orin vierelle ja aloin harjaamaan sitä ensin hieman kevyemmin ja lyhyemmin vedoin, vähän tutkien miten ori suhtautuisi hoitamiseen. Ponilapsi näytti vain nauttivan huomiosta, joten lopulta uskalsin harjata sitä ihan kuin isompaakin hevosta tai ponia, ja Vinski seisoi todella nätisti paikallaan, vaikka toinen välillä yrittikin hoitaa minua takaisin.
Saatuani ponilapsen harjattua, palautin harjat pakkiin ja tarjosin orille mahdollisuuden vierailla maitobaarilla, samalla kun poimin riimun ja narun käsiini. Ensimmäisellä kerralla Vinski yritti hieman peruuttaa pois riimun tieltä, mutta pitäessäni riimun paikallaan ja näyttäessäni orille että sen paine ei poistu jos toinen poistuu, ori hiljalleen nöyrtyi kohtaloonsa ja pian sainkin pukea ja riisua riimun orilta ilman ongelmia. Parin treenikerran jälkeen jätin riimun orille hetkeksi päähän ja silittelin sekä rapsuttelin sitä riimusta roikkuvalla narulla, osoittaakseni pikkuhevoselle että tuo käärme ei ole vaarallinen, vaikka se näyttääkin epäilyttävältä. Riisuttuani riimun Vinskin päästä viimeisen kerran pieni poniori palasi emänsä luo pärskien ja vauvan jäädessä maitobaarille suuntasin itse palauttamaan tavaroita paikoilleen.
Pieni poniori makasi tarhassa pitkin pituuttaan saapuessani Golden Leavesin tallipihalle. Olin saanut tallin omistajalta hyvät ohjeet pienen hevosentaimen löytämiseksi ja hymyillen suuntasinkin talliin hakemaan tuon emän harjoja, sillä ei minulla olisi mitään järkeä herättää naperoa turhan tähden. Antaisi toisen nukkua ja kasvaa isoksi poniksi.
Palatessani harjojen haku reissulta oli käsiini tarttunut myös Vinskiksi esitellyn ponin riimu ja naru, sillä samallahan voisi opettaa pientä ponilasta pitämään riimua päässään ja tottumaan siihen että ehkä joskus satunaisesti tuollainen ”käärme” saattaisi siihen koskea ja että se ei kaikessa kauheudessaan lopulta tappaisi viattomia ponioreja.
Hoitaessani Vinskin emää myös pikkuori viimein heräsi ja viimeisteltyäni sen emän harjauksen oli aika siirtyä pikkuorin pariin. Vinski oli uteliaana tutkimassa taskujani sekä kaikkea mahdollista mihin se vain pienellä turvallaan ylsi. Rapsuttelin pikkuoria samalla kun toinen hoiti tutkimusmatkaansa ja toisen päätettyä että minussa ei ollut mitään kiinnostavaa, siirryin orin vierelle ja aloin harjaamaan sitä ensin hieman kevyemmin ja lyhyemmin vedoin, vähän tutkien miten ori suhtautuisi hoitamiseen. Ponilapsi näytti vain nauttivan huomiosta, joten lopulta uskalsin harjata sitä ihan kuin isompaakin hevosta tai ponia, ja Vinski seisoi todella nätisti paikallaan, vaikka toinen välillä yrittikin hoitaa minua takaisin.
Saatuani ponilapsen harjattua, palautin harjat pakkiin ja tarjosin orille mahdollisuuden vierailla maitobaarilla, samalla kun poimin riimun ja narun käsiini. Ensimmäisellä kerralla Vinski yritti hieman peruuttaa pois riimun tieltä, mutta pitäessäni riimun paikallaan ja näyttäessäni orille että sen paine ei poistu jos toinen poistuu, ori hiljalleen nöyrtyi kohtaloonsa ja pian sainkin pukea ja riisua riimun orilta ilman ongelmia. Parin treenikerran jälkeen jätin riimun orille hetkeksi päähän ja silittelin sekä rapsuttelin sitä riimusta roikkuvalla narulla, osoittaakseni pikkuhevoselle että tuo käärme ei ole vaarallinen, vaikka se näyttääkin epäilyttävältä. Riisuttuani riimun Vinskin päästä viimeisen kerran pieni poniori palasi emänsä luo pärskien ja vauvan jäädessä maitobaarille suuntasin itse palauttamaan tavaroita paikoilleen.