Golden Playmaker
Virallinen nimi: Golden Playmaker
Kutsumanimi: Pico Rotu: connemaranponi Syntymäaika, ikä: 19.07.2020, 4-vuotias |
Sukupuoli: ori
Säkäkorkeus: 140cm Koulutustaso: VaB, re 110cm, CIC2 Painote: koulupainotteinen |
Väri: ruunikonpäistärikkö (Ee/Aa/Rr)
VH-tunnus: VH20-035-0094 Kasvattaja: Golden Leaves, Englanti Omistaja: VRL-13542, Golden Leaves |
3 Star Prospect - palkittu heinäkuussa 2020
Sukutaulu
|
Jälkeläiset
s. 00.00.0000, rotu-sp. nimi, VH-tunnus, emä
Luonnekuvaus
Picon syntyessä hihkuimme kaikki onnesta, kun Rilla oli tällä kertaa onnistunut periyttämään päistärikön geeninsä jälkikasvulle! Tämän varsan kotiin jääminen oli varmaa jo siinä tilanteessa, mutta orin kasvettua tiesimme, että tästä haluamme jalostusponimme. Pico on täynnä luotettavuutta (toisin kuin emänsä), työnhalua, yhteistyönkykyä ja sympaattisuutta.
Hoidettaessa Pico on melkein kenen vain käsiteltävissä. Poni luottaa käsittelijäänsä aina täysillä, ja jos joku on jännää, se lähinnä vain turvautuu ihmiseensä. Pico osaa seistä rauhassa eikä vierasta mitään toimenpidettä. Ori seisoo usein ryhdikkäänä jo hoitotilanteessa, ja seuraa kiinnostuneena, mitä ympärillä oikein tapahtuu. Pico nauttii rapsuttelusta ja harjailusta, sekä rakastaa lapsia, etenkin pikkulapsia. Silmistä ihan näkee innostuksen ja rakkauden, kun lapsi kävelee ponia kohti. Varmaan suloisinta, mitä tiedän!
Ratsain Pico on yhteistyönhaluinen, ja oikeastaan aikalailla kaikin tavoin samanlainen kuin veljensä, Goldenin ensimmäinen kasvatti Vikke. Yllättävän näppäriä nämä Rillan varsat... Pico on älykäs ja oppivainen, ja yrittää aina miellyttää ratsastajaansa, ja ylitti odotukset ja vanhempiensa tasot, juuri niinkuin veljensäkin. Pico tuntuu helpolta ratsastettavalta, sillä se tekee melkein kaiken itse, etenkin esteillä. Kaikki mitä ratsastajalle jää, on pysyä kyydissä.
Tarhassa ja muiden hevosten kanssa Pico on kiltti ja fiksu, kuin valtaosa Goldenin poneista. Meillä ei tarhata oreja keskenään, mutta Picon ja sen veljen Viken kanssa on tehty poikkeus. Molemmat kun tulevat niin hyvin toimeen muiden kanssa, eivätkä ole moksiskaan toisen sukupuolesta. Kilpailupaikalla Picoa ei muut hevoset ja niiden hälinät häiritse, se keskittyy aina omaan juttuunsa. Tammatkaan eivät ole ongelma, vaikka saattavatkin nostaa ponin pään ja aiheuttaa pienen hörähdyksen.
Hoidettaessa Pico on melkein kenen vain käsiteltävissä. Poni luottaa käsittelijäänsä aina täysillä, ja jos joku on jännää, se lähinnä vain turvautuu ihmiseensä. Pico osaa seistä rauhassa eikä vierasta mitään toimenpidettä. Ori seisoo usein ryhdikkäänä jo hoitotilanteessa, ja seuraa kiinnostuneena, mitä ympärillä oikein tapahtuu. Pico nauttii rapsuttelusta ja harjailusta, sekä rakastaa lapsia, etenkin pikkulapsia. Silmistä ihan näkee innostuksen ja rakkauden, kun lapsi kävelee ponia kohti. Varmaan suloisinta, mitä tiedän!
Ratsain Pico on yhteistyönhaluinen, ja oikeastaan aikalailla kaikin tavoin samanlainen kuin veljensä, Goldenin ensimmäinen kasvatti Vikke. Yllättävän näppäriä nämä Rillan varsat... Pico on älykäs ja oppivainen, ja yrittää aina miellyttää ratsastajaansa, ja ylitti odotukset ja vanhempiensa tasot, juuri niinkuin veljensäkin. Pico tuntuu helpolta ratsastettavalta, sillä se tekee melkein kaiken itse, etenkin esteillä. Kaikki mitä ratsastajalle jää, on pysyä kyydissä.
Tarhassa ja muiden hevosten kanssa Pico on kiltti ja fiksu, kuin valtaosa Goldenin poneista. Meillä ei tarhata oreja keskenään, mutta Picon ja sen veljen Viken kanssa on tehty poikkeus. Molemmat kun tulevat niin hyvin toimeen muiden kanssa, eivätkä ole moksiskaan toisen sukupuolesta. Kilpailupaikalla Picoa ei muut hevoset ja niiden hälinät häiritse, se keskittyy aina omaan juttuunsa. Tammatkaan eivät ole ongelma, vaikka saattavatkin nostaa ponin pään ja aiheuttaa pienen hörähdyksen.
Kilpailusijoitukset
Päiväkirjamerkinnät & valmennukset
18.08.2020, kirjoittanut Minni, päiväkirjamerkintä
Ruunikonpäistärikkö poniori katseli minua mielenkiinnolla maneesissa. Annoin sen tutkia minua hetken, samalla kun orin omistaja kertoi minulle Picosta. Olin tyytyväinen että minulle oli tarjottu tämä tilaisuus ja että pääsin samalla näyttämään myös kynteni. Poniori hieman liikahti noustessani sen selkään, mutta lopulta kuitenkin odotti kiltisti että sain kiristettyä vielä vyötä ja säädettyä jalustimet sopiviksi.
Vaikka Picosta loistikin raakuus ja nuoruus lävitse, tuntui poniori silti todella hyvin ratsutetulta ja koulutetulta. Annoin ponin kävellä ensin muutaman kierroksen molempiin suuntiin pitkällä ohjalla, ennen kuin hiljalleen aloin kokoamaan sen ohjia lyhyemmäksi ja pyytämään Picoa aktiivisempaan käyntiin. Poni vastasi käskyihini innokkaasti ja ehkä hieman liiankin reippaasti. Yritin parhaani mukaan hakea sellaisia apuja, jotka olisivat tehokkaita, mutta samalla tarpeeksi kevyitä siihen, että Pico ei yli suorittaisi koko ajan, sillä se ei ollut sitä mitä nuorelta halusin.
Koska en tiennyt tarkalleen mitä kaikkea Pico osasi ja tiesi, en tehnyt poniorin kanssa käynnissä mitään vaikeita juttuja. Työstin Picoa isoilla pääty-ympyröillä, temponmuutoksilla ja asetuksilla. Poniori oli kevyt ja helppo ratsastaa ja se vastasi apuihin todella nopeasti ja helposti joten saattoi välillä luulla kuin olisi ratsastanut aikuista GP tason hevosta, eikä nuorta ja vihreää ponia. Käynnissä Pico yritti ehkä hieman liikaakin, mutta omien apujen muutoksilla ja keventämisillä orin ylisuorittamista sai onneksi hieman hillittyä. Ravissa tietyissä tehtävissä Pico joutui keskittymään omaan tahtiinsa, ennen kuin poni oli valmis vastaamaan pyyntööni.
Laukassa annoin Picolle sen verran armoa, että ori sai laukata vain isoilla ympyröillä ja kokeilin parin ympyrän verran hidastaa ja nopeuttaa orin laukkaa. Laukan jälkeen loppu verryttelin Picon, ennen kuin annoin poniorin kävellä pitkin ohjin ja annoin sen omistajalle rehellisen palautteen ponista joka oli yllättävän positiivinen ajatellen että kyseessä oli nuori ori.
Ruunikonpäistärikkö poniori katseli minua mielenkiinnolla maneesissa. Annoin sen tutkia minua hetken, samalla kun orin omistaja kertoi minulle Picosta. Olin tyytyväinen että minulle oli tarjottu tämä tilaisuus ja että pääsin samalla näyttämään myös kynteni. Poniori hieman liikahti noustessani sen selkään, mutta lopulta kuitenkin odotti kiltisti että sain kiristettyä vielä vyötä ja säädettyä jalustimet sopiviksi.
Vaikka Picosta loistikin raakuus ja nuoruus lävitse, tuntui poniori silti todella hyvin ratsutetulta ja koulutetulta. Annoin ponin kävellä ensin muutaman kierroksen molempiin suuntiin pitkällä ohjalla, ennen kuin hiljalleen aloin kokoamaan sen ohjia lyhyemmäksi ja pyytämään Picoa aktiivisempaan käyntiin. Poni vastasi käskyihini innokkaasti ja ehkä hieman liiankin reippaasti. Yritin parhaani mukaan hakea sellaisia apuja, jotka olisivat tehokkaita, mutta samalla tarpeeksi kevyitä siihen, että Pico ei yli suorittaisi koko ajan, sillä se ei ollut sitä mitä nuorelta halusin.
Koska en tiennyt tarkalleen mitä kaikkea Pico osasi ja tiesi, en tehnyt poniorin kanssa käynnissä mitään vaikeita juttuja. Työstin Picoa isoilla pääty-ympyröillä, temponmuutoksilla ja asetuksilla. Poniori oli kevyt ja helppo ratsastaa ja se vastasi apuihin todella nopeasti ja helposti joten saattoi välillä luulla kuin olisi ratsastanut aikuista GP tason hevosta, eikä nuorta ja vihreää ponia. Käynnissä Pico yritti ehkä hieman liikaakin, mutta omien apujen muutoksilla ja keventämisillä orin ylisuorittamista sai onneksi hieman hillittyä. Ravissa tietyissä tehtävissä Pico joutui keskittymään omaan tahtiinsa, ennen kuin poni oli valmis vastaamaan pyyntööni.
Laukassa annoin Picolle sen verran armoa, että ori sai laukata vain isoilla ympyröillä ja kokeilin parin ympyrän verran hidastaa ja nopeuttaa orin laukkaa. Laukan jälkeen loppu verryttelin Picon, ennen kuin annoin poniorin kävellä pitkin ohjin ja annoin sen omistajalle rehellisen palautteen ponista joka oli yllättävän positiivinen ajatellen että kyseessä oli nuori ori.